Artikkelihakemisto
Onko sinulla koskaan ollut tällaista hetkeä?
Verkkokauppatiimi on juuri laajentunut kymmeneen ihmiseen, eikä työmäärä ole vielä paljon kasvanut, mutta ihmiset jonottavat jo pyytääkseen sinulta palkankorotusta.
"Pomo, olen johtanut enemmän yhteisöä tässä kuussa."
"Pomo, tuo projekti ei alun perin ollut minun, mutta tein sen heille."
"Pomo, olen ylittänyt työvelvollisuuteni."
Kun nyökkäilet, ajattelet itseksesi: Eivätkö nämä kaikki ole osa työtä?
Miksi minun täytyy maksaa jokaisesta työstä erikseen?
Monet pomot ajattelevat alitajuisesti: Onko tämä työntekijä liian laskelmoiva?
Ei oikeastaan.
Useimmiten ongelma ei ole työntekijöissä, vaan sinussa, koska et selittänyt työtehtävien kuvausta selkeästi alusta alkaen.
Sanoit hänelle vain "sinä olet vastuussa tästä tehtävästä", mutta et koskaan selittänyt hänelle neljää asiaa:
- Mitä keskeisiä mittareita tämä tehtävä todellisuudessa palvelee?
- Mitkä asiat kuuluvat sen vastuualueelle?
- Missä määrin sinun täytyy saavuttaa pisteeseen, jossa olet ottanut askeleen eteenpäin kyvyissäsi?
- Jos tavoitteita todella nostetaan, miten palkat muuttuvat vastaavasti?
Jos nämä neljä asiaa eivät ole linjassa, työntekijät yrittävät täyttää aukot omalla logiikallaan:
Yhden asian tekeminen lisää tarkoittaa suuremman vastuun ottamista; suuremman vastuun ottaminen luonnollisesti tarkoittaa suuremman rahan ansaitsemista.
Näin ollen "enemmän työskentely" ja "palkankorotuksen saaminen" hitsattiin yhteen syy-seuraussuhteeksi.
Joka kerta kun suostut, seuraavan neuvottelun kustannukset nousevat; joka kerta kun kieltäydyt, työntekijät tuntevat olonsa entistä loukatummaksi.
Miten tämä ratkaistaan?

Työsuunnittelussa on erityisen hyödyllinen menetelmä, joka usein unohdetaan:
Älä määrittele vain "tiettyjä asioita", määrittele ensin "keskeiset mittarit".
Koska tietyt asiat voivat muuttua.
Tänään se optimoi verkkokaupan tuotetietosivuja, huomenna muokkaa myyntipuheita ja sitä seuraavana päivänä analysoi kilpailijoita – tämän työn vastuut kasvavat jatkuvasti.
Et voi listata kaikkea työkuvauksessasi, ja jos teet niin, se vanhenee välittömästi.
(JD = Työkuvaus, joka on rekrytoinnin yhteydessä julkaistu asiakirja, jossa esitetään työtehtävät ja -vaatimukset.)
Kuitenkin "keskeiset suorituskykyindikaattorit", joita tehtävän on palveltava, ovat suhteellisen vakaita.
Yksi esimerkki eron ymmärtämiseksi
Oletetaan, että tietyn työpaikan ydinmittari on "konversioprosentin parantaminen".
Joten kaikki konversiolukuihin liittyvä kuuluu olennaisesti tähän rooliin:
- Optimoi tietosivu;
- Myyntikäsikirjoitusten muokkaaminen on tarpeen.
- Myös kilpailijoiden strategioiden analysointi on tärkeää.
Niin kauan kuin kaikki toimet tähtäävät "konversiolukujen parantamiseen", palkkoja ei tarvitse neuvotella uudelleen joka kerta, kun uusi asia tulee esiin.
Koska tämä oli alusta asti hänen tavoitteensa, ei lisätehtävä.
Jos työntekijät tekevät liikaa töitä ja väsyvät, onko heidän tarkoitus tehdä se turhaan?
当然不是.
Tässä on erityisen tärkeä suljettu silmukka:
Jos työntekijä todella parantaa konversioprosenttia omilla ponnisteluillaan, hänen kykynsä on jo todistettu mittareilla.
Tässä vaiheessa yritys voi ja sen pitäisi mukauttaa hänen palkkaansa vastaavasti "suorituskykyindikaattoreiden parantumisen määrän" perusteella.
Se ei johtunut siitä, että hän "tekisi jotain ylimääräistä", vaan siitä, että hän "saavutti tavoitteen".
Nämä kaksi asiaa kuulostavat samankaltaisilta, mutta ovat itse asiassa täysin erilaisia.
Ensimmäinen on tinkimistä, jälkimmäinen arvon toteutumista.
Tällä suunnittelulla on etuja kahdella tavalla.
Työntekijälle tämä oli ensimmäinen kerta, kun hänellä oli selkeä suunta: sen sijaan, että hän olisi laskenut "kuinka monta asiaa lisää tein tässä kuussa", hän saattoi ajatella "ovatko vastuullani olevat mittarit todella parantuneet?".
Hänen huomionsa siirtyi "mikä on velvollisuuden piirissä ja mikä ei" siihen, "onko tulos hyvä vai huono".
Pomolla on nyt työkalu, jota hän voi hyödyntää: voit keskittyä kyseiseen mittariin, opettaa menetelmiä, jakaa toimia osiin, pitää purkuja ja auttaa häntä kehittämään taitojaan askel askeleelta.
Et maksa vain palkkaa, vaan investoit jonkun kasvuun.
Käydäänpä tämä rivi vielä kerran läpi:
Kyvykkyydet osoitetaan indikaattoreiden avulla;
Tuloja lisätään suorituskykymittareiden avulla.
Tämä on ainoa järkevä logiikka korvaukselle.
Kun työtehtävät, keskeiset suorituskykyindikaattorit ja palkkaussäännöt on kaikki selitetty selkeästi, huomaat, että—
Työntekijät eivät enää jatkuvasti tule luoksesi puhumaan rahasta, koska he haluavat "tehdä vähän enemmän", eikä sinun enää tarvitse toistuvasti selittää ja vastata passiivisesti ennen jokaista palkankorotusta.
Keskustelun aihe on vihdoin kutistunut samaan asiaan: mittareihin.
Toivon, että Chen Weiliangin blogissa ( https://www.chenweiliang.com/ ) jaetusta artikkelista "Miksi työntekijät pyytävät palkankorotusta, vaikka he tekevät vähän enemmän töitä? Älä syytä heitä pikkumaisuudesta, syytä itseäsi siitä, ettet määrittele työtä selkeästi" on sinulle hyötyä.
Voit vapaasti jakaa tämän artikkelin linkin: https://www.chenweiliang.com/cwl-34554.html
